Satuin yksi päivä lukemaan antikvariaatin blogia, jossa kirjoittaja mainitsi Stephen Kingin kirjan “Kirjoittamisesta”. Blogin kirjoittaja oli nuoruudestaan asti ollut King-fani ja koki Kingin kirjan “Kirjoittamisesta” lukemisen arvoiseksi. Suosituksen lisäksi minussa heräsi mielenkiinto saada tietää mitä kaunokirjallisuuden huippukirjailijalla olisi sanottavaa kirjoittamisesta. Päätin tilata kirjan luettavaksi kirjastosta.
En ole itse lukenut aiemmin yhtäkään Stephen Kingin teosta. Ylipäätään koska nuoruudessani urheilu oli elämäni yksi tärkeimpiä asioita jäi niin kirjoittaminen kuin lukeminen vähemmäksi. Kirjoitin kuitenkin päiväkirjaa ja kirjoja tykkäsin lukea enemmän elämänkertoina tai self-helppinä.
King kertoo “Kirjoittamisesta” kirjassaan samalla elämänkerrastaan. En tiennyt hänellä olleen menneisyydessään pahoja huume- sekä alkoholiriippuvaisuuksia, vaikka nämä ovatkin yllättävän yleisiä erilaisilla taiteilijoilla. Vaikka King näyttikin lahjoja kirjoittamisessa jo nuoruudessaan niin kunnioitan miten hänkin on tehnyt “hanttihommia” muun muassa motellissa, jotta saisi ostettua leipää pöytään.
King korostaakin useaan otteseen, kuinka hyvien tekstien kirjoittamiseen ei suoranaisesti ole muita keinoja kuin kirjoittamalla ja lukemalla paljon. Toisin sanoen uppoutumalla tekemiseen. Ja koska uppoutuminen vaatii paljon aikaa ja osakseen uhrauksiakin en usko, että kirjoittamista tai lukemistakaan voi tehdä suuressaa määrin, jos sitä joutuisi joka kerta olla pakottamassa itseään. Itsekurilla pääsee tiettyyn pisteeseen saakka, mutta todella hyväksi tekijäksi pääsee alasta riippumatta aidolla mielenkiinnolla sekä itsekurilla. En usko pelkästään itsekurin riittävän.
Minulle urheilu on aina ollut tietynlainen elämäntapa. Sen antamat terveyshyödyt tulevat bonuksena mutta minun on todella harvoin tarvinnut motivoida itseäni, jos koskaan, sanomalla itselleni kuinka terveyden edistävää on urheilla säännöllisesti. Voin vain kuvitella miten pakkopullalta urheilu alkaakin tuntua, jos sitä pitää tehdä esimerkiksi laihtumisen takia. Minusta lukemiseen ja kirjoittamiseen harjoittamiseen on samankaltaisia vääriä syitä. Kyllä, lukeminen ja kirjoittaminen ”sivistää” ja parantaa ilmaisutaitoa mutta onko kukaan erinomainen kirjoittaja tehnyt sitä niistä syistä? Laskeeko kukaan huippumatematiikko ensisijaisesti parantaakseen loogista päättelykykyään? Kuten Stephen itsekkin mainitsee on hän aina kirjoittanut, koska se on ollut hänelle antoisaa ajanvietettä, se on aidosti ollut hänelle mielenkiintoisaa puuhaa. Jotenkin itseni yllätti, miten Kingi ei itsekkään välttämättä tiedä mihin tarina tulee häntä kirjoittajana viemään. Itse tarina ja tarinassa olevat henkilöt alkavat elämään omaa elämäänsä. Voin vain kuvitella miten syvässä flow-tilassa kirjailija voikaan parhaimmillaan olla, kun tarina alkaa elämään omaa elämäänsä.
Joten pyrinkin ensisijaisesti kirjoittamaan ja lukemaan niitä aiheita, jotka ovat aidosti mielenkiintoisia. En tiedä voiko edes kirjoittaa lukijalle jotain mielenkiintoisaa, jos ei itse koe kirjoittamiseen minkäänlaista intoa. Oli huikeaa huomata suhteellisen hitaasta lukutahdistani huolimatta, miten sain luettua päälle 250-sivuisen Kingin kirjan noin viikossa ilman suurempia ongelmia. En kokenut, että olisin joutunut pakottamaan itseäni ja on todella suuri helpotus kun luetusta kirjasta ei tarvitse vääntää toisen henkilön tai instituution vaatimaa esseetä. Inhosin esseiden kirjoittamista koulussa. Käytän vähän lapsellisen vahvaa sanaa inhoamista mutta koska se oli aidosti inhoamista. Halusin vain päästä urheilemaan. Kun on niin kova inho ja tekeminen tuntuu pakkopullalta, niin lopputulos on usein sen mukainen. Mutta on kuitenkin toivoa! Jos pystyy löytämään mielenkiinnon kirjoihin ja kirjoittamiseen inhoamisen jälkeen niin miksi urheiluun ei voi löytää mielenkiintoa inhoamisen jälkeen?
Minulla oli myös pitkään mentaliteetti, että kirjoittamiseen ja lukemiseen vaadittaisiin jokin tutkinto, jonkun opettajan näyttämässä miten se tehdään. Ajatusmallissa on hieman perää mutta suurimmaksi osaksi ajtusmalli on todella haitallinen. Urheilua voisi käyttää vertaiskuvana, tarvitsetko valmentajaa jokaiseen urheilusuoritukseen? Juoksulenkillä käymiseen ei tarvitse valmentajaa, kuitenkin painonnostoon on hyvä olla valmentaja. Samankaltaisesti kirjoittamisen suhteen, olisi hyvä olla opettaja ja tutkinto, jos haluaa kirjoittaa tieteellisiä artikkeleita. Mutta jos kirjoittaa omasta halustaan pyrkii ilmaisemaan itseä mietityttäneitä asioita ei siihen ensisijaisesti tarvita tutkintoa tai ohjaajaa. Kuten Stephen King korostikin: hyväksi kirjoittajaksi tullaan lukemalla ja kirjoittamalla paljon.
Antikvariaatin blogi: https://antikvariaattisofia.fi/Silmaein-alla-blogi/
Vastaa