Onko järkevää lisätä blogia maailman jo olevaan informaatiähkyyn? Monelle tekisi hyvää vähentää informaationlähteitä, nimeämättäkään älypuhelinta. Miksi ylipäänsä lukea satunnaisen miehen pohdintaa elämästä? On jo olemassa todella hyviä kirjoja, jotka sisältävät erinomaisia elämänviisauksia, kuten esimerkiksi Marcus Aureliuksen kirja “Itselleni”.
Blogin perustaminen onkin osakseen itsekkäästä syystä: kirjoittaminen on minun tapa yrittää järjestää ajatuksiani, reflektoida lukemaani, ilmaista itseäni ja samalla mahdollisesti kerryttää viisautta. Maailmassa informaatio vaikuttaa sosiaalisen median kautta muuttuneen entistä pinnallisemmaksi ja tietyllä tavoin ”kertakäyttöiseksi”. Kirjat ja kirjoittaminen ovat vastalääke pinnallisuudelle ja toimivat rauhoittavana tekijänä maailman melulle.
Blogin aiheet tulevat ensisijaisesti sisältämään mahdollisiman rehellistä podintaa itseäni mietityttävistä aiheista tai kysymyksistä. Vaikka yksittäinen ihminen ei hirveästi maailmaan vaikuta ja kosmologisella tasolla yksi ihminen on merkityksetön, niin merkityksettömyydestä huolimatta maailma ei ainakaan tarvitse yhtään enempää kyynisyyttä ja pahuutta. Miten viisauden kerryttämisellä ja tuskan vähentämisellä ei voisi olla merkitystä vaikka elämmekin pohjimmiltaan merkityksettömyydessä?
Miksi filosofinen blogi?
Tunnen olevani osakseen juureton erityisesti tiedon suhteen. Onko olemassa tietoa tai viisauksia, jotka pysyvät muuttumattomina olosuhteista ja ajasta riippumattomina? Uskon filosofian voivan tarjota ajatonta viisautta, jota voisin soveltaa kokemuksieni lisäksi aikakaudesta sekä olosuhteista riippumatta. Ikään kuin voisin rakentaa juuriani filosofian pohjalta. Olen myös erityisesti Carl Jungia sekä Marie-Louise von Franzia lukiessani ja kuunnellessani havahtunut symboliikan merkitykseen itsensä ymmärtämisessä.
Liikutuin lukiessani Bertand Russelin kirjaa “Länsimaisen filosofian historia 1” Russelin kirjoittaessa:
“Jonkin pysyvän etsintä on syvimpiä niistä vieteistä, jotka ohjaavat ihmisiä filosofiaan”.
Lause puhutteli minua harvinaisen syvällisesti. Olen vuosia myös yrittänyt käsitellä pahuutta ja luokittelenkin pahuuden käsittelemisen yllättävän filosofiseksi aiheeksi.
Miksi kirjoitan nimimerkin takaa?
En valitettavasti koe vielä olevani “valmis” kirjoittamaan omalla nimelläni. Tiedän, ettei ihminen koskaan ole täysin “valmis”. Jos kirjoittaisin omalla nimelläni epäilen alkavani yliyrittämään kaunistella kirjoituksiani ja näin ollen totuudenmukaisuus kärsisi pahasti. Pyrin Marcus Aureliuksen sekä Jordan Petersonin inspiroimana pysymään mahdollisiman totuudenmukaisena ja se onkin uskomattoman haastavaa!
En tarkalleen vielä osaa sanoa blogin suuntaa mutta jonkinlainen aavistus minulla kuitenkin on. Koen olevani pimeässä metsässä, jossa en näe eteeni mutta oma sisäinen ääneni kuitenkin tuntuu ohjaavan minua tiettyyn suuntaan. Toivon mahdolliselle blogin lukijalle voivani tarjota mielenkiintoisia tekstejä viisauden etsimisen yhteydessä ja mahdollisesti innostaamaan lukemaan enemmän filosofisia tekstejä koska olen itse ainakin kokenut erityisesti juuri filoisofiset elämänviisaudet hyvin antoisana.
PS. Myytinmurtaja tv-sarjasta tuttu Adam Savage ilmaisi hyvin omalla youtube kanavallaan videossa, kuinka on antoisaa saada kuulla toisen maailmankatsomusta, saada kuulla heidän “totuutensa”. Näin aikuistuessa olen oppinut, että joka tilanteessa ei kannata ilmaista omaa itseään mutta on tragedia, jos henkilö ei koskaan pääse ilmaisemaan omaa itseään.
Vastaa